Taustaa 
Näin viime kesänä lehdessä (Tekniikan Maailma) lyhyen jutun uudenlaisesta kajakista. Siinä oli ideana perinteisen melomalla tapahtuvan etenemisen sijaan tuottaa liike-energiaa polkemalla, eli siis jalkoja käyttämällä. Se herätti mielenkiinnon ja sen verran asia kiinnosti että otin hiukan selvää asiasta. Vesillä liikkuminen oli jo jonkin aikaa kiinnostanut, varsinkin harrastukseni valokuvauksen näkökulmasta. Vesiltä pääsee ihan erilaisiin kuvakulmiin kuin vain kuivalla maalla liikkuessa, puhumattakaan paikoista joihin pääsee vesitse helpommin kuin maitse.
Kävin sitten viime kesän lopulla koeajamassa puolen tunnin lenkin Helsingin Töölönlahdella vuokrakajakilla ja olin myyty. Eteneminen tuntui todella tehokkaalta ja käytännölliseltä. Ja mikä parasta, kädet jäivät vapaiksi vaikka valokuvaamiseen. En vielä viime kesänä kuitenkaan kajakkia ostanut vaan hankinta venyi kevättalveen. Ostin sitten Vesseliltä helmi-maaliskuun tienoilla hiekan värisen Hobie Mirage Oasis-mallin eli kaksikon.
Tässä hiukan tarinaa Oasiksesta reilun kymmenen käyttökerran perusteella. Monet piirteet ovat samanlaisia muissakin Hobien polkukajakeissa mutta yksityiskohdat ja mitat toki vaihtelevat.
Perusasiat
Hobie polkukajakit ovat ns SOT (sit on top) kajakkeja, eli niissä istutaan kokonaisuudessaan kajakin rungon päällä eikä sisällä niin kuin perinteisissä kajakeissa. Jalat ja koko muukin vartalo on koko ajan näkyvillä. Tämä rakenne johtuu poljinmekanismista joka vie aika paljon tilaa korkeussuunnassa eikä mitenkään voisi mahtua ainakaan sellaisenaan minkään kannen alle. Irrotettavat polkumekanismit (kaksikossa niitä on kaksi) menevät myös rungon läpi niin että rungossa on niitä varten kaksi reilun kokoista reikää. Myös muutama muu pienempi reikä rungon läpi menee mm kuljetuspyöriä varten. Ajatuksena on että vettä saa tulla kajakin “sisään”, mutta se valuu sitten omia aikojaan takaisin veteen ko reikien kautta. Varsinaisesti kajakin sisään vettä ei tietenkään pääse, eli rungossa on suljettu ilmatila joka pitää kajakin kelluvana.
Kuten sanottu, eteneminen tapahtuu siis jalkoja liikuttamalla, polkemiseksikin sitä voisi luonnehtia mutta parempi vertaus on ns stepperin käyttö. Jalat eivät siis liiku pyöreätä rataa vaan edestakaisin. Polkimet välittävät voiman suhteellisen yksinkertaisen mekaanisen rakenteen kautta kahdelle evälle jotka viuhtovat poikittain runkoon nähden polkemisen tahtiin rungon alapuolella vedessä. Evien rakenne on sellainen että niissä on kova etureuna ja joustava takareuna, jolloin ne liikkuessaan saavat aikaan tehokkaasti eteenpäin vievän voiman.
Ohjaaminen tapahtuu peräsimen avulla. Sen saa nostettua ja laskettua takimmaisen polkijan käden ulottuvilla olevalla vivulla ja myös ohjaaminen tapahtuu toisella puolella olevan vivun avulla. Vivut ohjaavat peräsintä rungon peräosan sisällä kulkevien vaijereiden välityksellä. Peräsin on ohjaamisen kannalta aivan oleellinen koska polkumekanismilla ei voi käytännössä ohjata lainkaan.
Kajakissa istutaan erillisessä pehmustetussa istuimessa jonka etäisyyttä polkimista ja selkänojan kaltevuutta voi säätää.
Oasiksessa on tavaratilaa kohtalaisesti. Rungon sisällä on yhtenäinen ilmatila jonne on kolme pyöreää vesitiivistä luukkua. Runkoon mahtuu isohkojakin esineitä kunhan ne vaan saa mahtumaan luukuista sisään. Toiseen luukkuun tulee kajakin mukana myös pikkusälää varten vesitiivis säilytysrasia johon menee esim kännykkä ja lompakko. Takimmaisen polkijan takana on kiinnityskumilenkeillä varustettu takakansi johon voi lastata jonkin verran tavaraa, myös keulan päälle tavaraa voi lastata kunhan ensin virittää jonkinlaiset kiinnitysmekanismit siihen. Pikkutavaroille on molempien polkijoiden käsien ulottuvilla myös pieni verkkotasku joka on alttiina kastumiselle. Koska Oasis on amerikkalainen tuote, on siinä myös molempia polkijoita varten pullotelineet joihin sopivat litran vetoiset juomapullot myös kuuluvat mukaan toimitukseen :)
Käytännön kokemuksia
Polkeminen on osoittautunut myös käytännössä erittäin tehokkaaksi etenemistavaksi. Kajakki lähtee varsinkin kaksin polkiessa “kuin hauki kaislikosta”. Suurin este pidempiaikaiselle rivakalle etenemiselle on minun tapauksessani lähinnä se, että jaloista loppuu voima ensimmäisen sadan metrin jälkeen ja tahtia on pakko hidastaa. Polkumekanismi itsessään siis tuntuu todella tehokkaalle, toivoa sopii että polkuharjoittelu parantaa reisilihaksia niin että voimaa riittää paremmin pidempiinkin retkiin. Toki kajakki liikkuu myös rennommalla polkemisella ihan riittävästi mutta koko ajan tekee mieli polkea kovempaa.
Evät välittävät näppituntumalla paljon paremmin voiman veteen kuin perinteinen melonta. Yhtenä selittävänä tekijänä on ainakin se että evät ovat koko ajan vedessä ja toimivat mennen tullen. Myös tuulisella säällä ja isommassa aallokossa tuntuisi polkemalla pääsevän paremmin eteenpäin kuin melomalla. Melomallakin tietysti voi Oasiksellakin edetä, mutta runko on sen verran leveä että se hiukan haittaa melomista. Itse olen pidemmillä etapeilla tehnyt niin että vaihdan polkimilta melontaan kun jalat väsyvät ja päinvastoin.
Sekä polkimia että istuimia voi säätää sen verran että myös lapset yltävät polkimille. Erityisen pitkäjalkaiset ovat ainoa ongelmatapaus, koska polkimissa ei säätövara todennäköisesti ihan riitä. Itselleni säätövara juuri ja juuri riittää mutta en pidä itseäni erityisen pitkäjalkaisena. Ainakin takimmaisella paikalla kauimmainen asento (asteikolla nro 7) päästää polkimien varret osumaan hiukan maston pidikkeeseen joten siinä olisi hiukan suunnittelussa parannettavaa. Kesäaikaan tosin tilanteen omalta osaltani pelastaa avojaloin polkeminen – silloin riittää 6-asento ihan mainiosti.
Kajakki painaa ilman lisäosia hiukan reilut 30kg, joten sen jaksaa hyvin nostaa yksin henkilöauton katolle. Pientä harjoittelua tekniikan oppiminen tosin vaatii koska yksin nostamiseen soveltuvia kahvoja ei ole (päissä on kyllä hyvät nostokahvat kaksin liikuteltaessa). Toisen poljinmekanismin aukko on lähellä tasapainokeskipistettä joten siitä saa hyvän otteen nostettaessa. Poljinaukkojen ansiosta kajakin saa myös kattotelineisiin hyvin kiinni niin että myös pituussuuntainen liike saadaan estettyä.
Alunperin ensisijainen tavoitteeni, valokuvaus kajakista käsin, onnistuu muutaman ensikokeilun perusteella oikein hyvin kunhan aallokkoa ei ole liikaa. Ei se aallokkokaan varsinaisesti kuvaamista estä, mutta olen luonnostaan aika varovainen veden kanssa kun kameravarustus kuitenkin on kohtalaisen arvokasta näin harrastajan mittapuulla eikä kamerat kastumisesta tykkää. Aallokko myös aiheuttaa helposti melko paljon kajakin heilumista ja siten myös hankaloittaa kuvaamista, kuten myös tuulella kajakin jatkuva siirtyminen. Pitää varmaan hommata jonkinlainen ankkuri jos tuosta kajakkikuvaamisesta tulee säännöllisempää touhua ja on tarve pysyä paikoillaan pidempiä aikoja.
Ostin Ortliebin vedenpitävän pussin ja tein sinne sisään sopivan kameralaukkutyylisen pehmusteen ulkoilukankaasta ja retkipatjasta. Canon 5D ja EF 300/4 IS (ulkomitoiltaan suurin yhdistelmäni) menee sinne vastavalosuoja käyttöasennossa eli kokonaisuus on kohtalaisen pitkä. Se menee kuitenkin kahden isomman polkijoiden istuimen edessä olevan luukun kautta rungon kuivaan ilmatilaan juuri ja juuri, joten kameran pitäisi olla suhteellisen hyvin vedeltä suojassa silloin kun sillä ei kuvata.
Polkumekanismi rajoittaa luonnollisesti hiukan sitä kuinka matalassa vedessä kajakilla voi edetä polkemalla. Polkimet voi toki poistaa väliaikaisesti kokonaan jolloin voidaan melomalla edetä hyvinkin matalassa vedessä, mutta ei ne alapuolella olevat evät lisää vedetarvetta kuin ehkä 2-3cm silloin kun ne on lukittu ääriasentoon jolloin evät ovat käytännössä rungon alapinnassa kiinni. Kovin suuria törmäyksiä tietysti kannattaa välttää, tuskin ketjumekanismi sentään mitä tahansa kestää vaikka mekaanisesti melko lujan oloinen onkin. Erityisesti kannattaa matala vesi tiedostaa siinä mielessä että muistaa lukita evät ääriasentoon ja erityisesti yksin ollessa myös peräsimen muistaa nostaa ylös. Muutaman kerran on peräsin unohtunut mutta onneksi ei ainakaan vielä ole rikki mennyt.
Oasiksella voi polkea siis yksinkin vaikka se kaksikko onkin. Silloin kannattaa muistaa ottaa mukaan sopivia painoja jotka voi laittaa kajakin etuosaan jotta kajakki uisi paremmassa asennossa. Ilman lisäpainoja etuosa pyrkii tietysti nousemaan liian ylös jolloin kulku ei ole optimaalista, joskin ihan mahdollista toki kuitenkin. Itse olen toistaiseksi käyttänyt ihan tavallista 10L kastelukannua jonka olen pihasta napannut mukaani, se on helppo täyttää liikkeelle lähtiessä eikä se tyhjene veden loiskuessa niin kuin tavallinen sanko ehkä tekisi. Joku parempi ratkaisu siihen kyllä pitäisi keksiä että painon saisi mahdollisimman eteen, esimerkiksi jonkunlainen lyijypaino ihan etukannen etuosaan.
Lisävarusteet
Oasikseen kuten muihinkin Hobie polkukajakkeihin saa lisävarusteena monenlaisia lisävarusteita:
- purje; tekee kajakista pienen purjeveneen, auttaa tietysti etenemisessä tuulisella säällä (olettaen että osaa purjehtia). Minulla ei ole toistaiseksi omakohtaista kokemusta purjeesta.
- kuljetuspyörät; rungon reikiin asettuvat yksinkertaiset mutta erittäin hyödylliset pyörät joiden varassa kajakkia on helppo kuljettaa pidempiäkin matkoja yksin maalla perässä vetäen. Itse olen rakentanut omatekoisen pyörämekanismin 25mm alumiiniputkesta mutta siis valmiitakin on saatavilla.
- isommat evät ja peräsin; nopeampaa kyytiä haluaville on tarjolla perusevien tilalle parikin eri mallia isompia eviä joilla tietysti sitten pääsee nopeammin eteenpäin, olettaen että jaloissa puhtia riittää :) Isompi peräsin on tarpeen erityisesti purjetta käytettäessä.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen että hankin Oasiksen. Polkumekanismi on tuntunut todella hyvältä käytännössä ja lenkille voi lähteä myös jälkikasvun kanssa. Tarvittaessa myös kotipihasta autolla kajakin kuljetus veteen ja takaisin onnistuu täysin yhden henkilön voiminkin, vaikka tietysti kajakkilenkki yksin ei ole suositeltavaa turvallisuussyistä. Helsingin Töölönlahdella (Finlandia-talon kulmalla) on ilmeisesti tänäkin kesänä mahdollista kokeilla Hobien polkukajakkia joten jos asia kiinnostaa niin suosittelen käymään tutustumassa!
Loppukaneettina vielä todettakoon että minulla ei ole mitään sidoksia Vestradeen tai Hobieen. Olen yllä yrittänyt kertoa asian tässä niin objektiivisesti kuin mahdollista.
Linkkejä
Kuvia
