Rakenne
Rakenne 85 ällässä on taattua Canonin paremman pään laatua, eli erittäin jämäkkä ja selvästi tehty kestämään käyttöä. Kokoisekseen objektiivi on melko painava, noin kilon painoinen möykky. Kokoa ei sinänsä ole tolkuttomasti, joten esimerkiksi 70-200 2.8 objektiiveihin verrattuna tuota voisi jopa luonnehtia huomaamattomaksi mutta tokihan se peruskittiobjektiiveista selkeästi eroaa.
Manuaalitarkennuksen toiminta on ehkä objektiivissa erikoisinta, tai ainakaan siitä en ole nähnyt kovinkaan paljon mainintoja. Se nimittäin toimii sähköisesti, eli kuvaajan pyörittäessä tarkennusrengasta objektiivi siirtää tarvittavia linssejä USM-moottoria käyttäen. Tähän liittyen pari asiaa:
- Tarkennus toimii vain kun objektiivi on kiinni kamerassa ja siinä on virrat päällä
- Jos kamera on virransäästötilassa, se herää jos tarkennusrenkaaseen koskee (eli laukkuun laitettaessa kannattaa kamerasta ottaa virta kokonaan pois)
- Tarkennusrengas on erittäin herkkä pyörimään, tyypillistä vastetta ei ole oikeastaan lainkaan
Johtuen isosta aukosta objektiivissa on massaltaan suuria linssejä, ilmeisesti myös tarkennukseen osallistuvissa rakenteissa. Tämä aiheuttaa sen, että tarkennus ei ole erityisen nopea. Onpa tuota objektiivia haukuttu tarkennuksen osalta hitaaksikin, joskin tämä kakkosversio on kuulemma nopeampi kuin edellinen malli. Itse en kokenut tarkennuksen hitautta pääsääntöisesti ongelmaksi, paitsi silloin kun yritin kuvata liikkuvia koiria. Nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaukseen tämä objektiivi ei selvästikään sovellu tarkennuksen hitaudesta johtuen. Hitautta kannattaa joka tapauksessa kompensoida tarkentamalla jo etukäteen suunnilleen sinnepäin, jolloin hitaus ei pääse haittaamaan.
Objektiivin takalinssi on suunnilleen samassa tasossa takaosan kanssa, joten se on vaarassa naarmuuntua jos objektiivia käsittelee ilman takatulppaa.
Iso aukko
Iso aukko on luonnollisesti eräs tämän objektiivin parhaita puolia ja keskeinen syy investoida pari tonnia objektiiviin. Koska selkeästi halvemmalla saa 1.8 –aukkoisen Canonin vastaavan objektiivin, on 1.2 –aukon syytä todella olla käyttökelpoinen. Ja sitä se todellakin on! Otin ison osan kuvista aukoilla 1.2-1.8 ja minulla ei ole mitään valittamista kuvanlaadun suhteen, kuvat ovat erittäin tarkkoja ja kontrastikkaita. Myös epäterävän alueen toisto (bokeh) on minun silmääni erittäin miellyttävää ja mikä parasta – taustan saa häivytettyä vielä suhteellisen pitkillä tarkennusetäisyyksillä. Loistava tötterö mm potrettikuvauksiin siis.
Ison aukon käyttö luonnollisesti helpottaa hämäräkuvausta, mutta tuo mukanaan toki myös omat vaatimuksensa kuvaamiselle:
- Tarkennuksen on osuttava tismalleen kohdalleen. Onneksi automaattitarkennus oman runkoni (vanha 5D) kanssa osui hyvin kohdalleen joten sitä käyttämällä sai hyvälllä prosentilla tarkennuksen onnistumaan. Kokeilin myös huvikseni käsitarkennusta joka yllätyksekseni ei ollut mitenkään mahdotonta saada osumaan kohdalleen (5Dssä ei ole Live Viewtä).
- Tarkennus – uudelleen sommittelu –tyyliä pitää käyttää varoen, koska tarkennustaso ei ole oikeastaan taso vaan kaareva pallopinnan kaltainen pinta. Eli uudelleen sommitellessa tarkennus ei todennäköisesti ole enää kohdallaan.
Kaiken kaikkiaan objektiivi on erittäin mielenkiintoinen tuttavuus! Oli hiukan haikeata siitä viikon lainan jälkeen luopua. Mieleen jäi kytemään ajatus uudesta objektiivihankinnasta…
Esimerkkikuvia
Kaikki kuvat otettu aukolla 1.2, lukuunottamatta alussa olevaa kaislakuvaa joka on otettu aukolla 1.6.
